Sivut

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Onko tää nyt se Peter Pan -syndrooma?

Kunnon lintubongaajana huomasin Citymarketin mainoslehtisestä erään tutun mulkosilmän. Hetken mietin, että miksi se oli niin tuttu, kunnes tajusin rakastuneeni samaiseen pöllöön jo pidemmän aikaa sitten Fashiolistan kautta. Tulin, menin ja ostin sen, koska pitäähän ahkeralla koululaisella olla katu-uskottava reppu.
Lisäksi ostin yhdeltä blogikirppikseltä Nümphin harmaan paidan ihanalla pöllöisällä printillä. ♥

I'm ready for JAMK University of Applied Sciences with this awesome owl backpack of mine! :D

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Ollako vai eikö olla positiivinen

Työt on pitänyt taas liian kiireisenä ja nyt se samojen tylsien asioiden ja oksettavan rumien kankaiden ompelu on alkanut tuntuakin jossain. Yritän kuitenkin pysyä positiivisena ja iloita joka toinen perjantai saapuvasta palkasta ja siitä, että oon saanut raijata kotiin pari pientä pahvilaatikollista erinäkösistä projekteista ylijääneitä paloja. Eikä ne ole edes kaikki mitään pieniä paloja vaan osa reippaasti yli neliömetrin kokosia.

Sinänsä ehkä vähän laiha lohtu, kun ei oo aikaa tehdä näistä mitään.

Lot's of different fabrics but still very little time.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Mua puri askartelukärpänen

Ihan niin kuin otsikko sanoo, askartelupaskartelupörriäinen on käynyt vierailulla. Jotenkin kuvittelin, että kyllästyisin käsillä tekemiseen hetkellisesti, jos joudun päivät pitkät ompeleen töissä verhoja ym. puisevaa, mutta se hypoteesi meni kaasu pohjassa päin puita. Tapahtu ihan päinvastanen ja oon retkahtanut osteleen mm. erinäkösiä överisöpöjä!!! korutarvikkeita ja vähän ompelutarvikkeitakin. Onni on, että kerrankin niihin on vähän ylimäärästä. :D

Hamahelmistäkin innostuin hitusen ja askartelin parit korvikset tuommosista hitusen läpikuultavista helmien versioista. Turkoosit pidän tyytyväisenä ihan itse, mutta oranssi ei oo ollenkaan mun väri, joten ne lykkäsin Huuto.nettiin. Siellä on tällä hetkellä taas vähän muitakin korviksia myynnissä ja lisäksi pari settiä t-paitoja, joita käytin ala-/yläasteella. Toinen setti koostuu Seppälän paidoista, enkä oo varma löytyykö sille sopivaa kohderyhmää mun blogin lukijoista, mutta toinen setti koostuu melko mustanpuhuvista teeppareista ja topeista. Pitäisi sinne vähän muitakin tavaroita koittaa lykkiä, koska en viitti ihan kaikkea mahollista roudata sinne pieneen soluun. Vaikka ei se välttämättä paljon mun nykyistäkään huonetta pienempi ole ja eihän sinne heti kaikkea tarvikaan mennessään viedä, mutta kuitennin. :D

I've been buying all kinds of supplies for jewellery making. I just wish I had more time to execute all my ideas. :D

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Lauantai Ruisrockissa Miran tyyliin

Aloita festarivaatetuksen eli maksimekon suunnittelu hyvissä ajoin perjantaina ja ihmettele sitten illalla, kun se ei valmistunutkaan. Päädy lähtemään mustissa pillifarkuissa, jotka myöhemmin yllättäen osoittautuvat todella epämukaviksi ahdistavan kuumassa ulkoilmassa. Tuijota kateellisena muiden liehuhelmoja. Ole sisällä festarialueella tuntia aiottua myöhemmin. Suunnittele olusen hakemista ja tajua, että olet jättänyt henkkarit kotiin. Ärsyynny kun siitä huolimatta yrität päästä anniskelualueelle sisään, mutta jäät järjestyksenvalvojan kynsiin. Tämän jälkeen on hyvä nolostua, koska järjestyksenvalvoja luulee sinun olevan onneton alaikäinen, joka naurettavan huonon huijausyrityksen avulla koittaa päästä juomaan itsensä humalaan, vaikka todellisuudessa olet vain se henkkarinsa kotiin jättänyt täysi-ikäinen idiootti. Saa päänsärkyä siitä vähästä auringosta, joka pilvien välistä pilkottaa, koska piilarien sijaan päädyit laittamaan rillit, joiden päälle sinulla ei ole sopivia aurinkolaseja. PMMP:n esiintyessä käytä suurin osa energiastasi siihen, että yrität pitää edessäsi heiluvan kyynärpään sekä hiukset poissa suustasi. Tee hidasta kuolemaa, kunnes Michael Monroen uskomattomant synttärikemut pelastaa koko päivän ja jaksat jonkin mystisen hengen voimin tanssia ja laulaa vielä keskiyön jälkeenkin. Pidättele kyyneleitäsi kun Monroen äiti tulee lavalle ja jatka samaa linjaa kun Monroe esittää Missä muruseni on Jenni Vartiaisen ja Apocalyptican kanssa sekä Million Miles Awayn Nasty Suiciden ja edelleen Apocalyptican kanssa.

This is how my Saturday at Ruisrock looked like. Michael Monroe is really amazing and his 50-year-anniversary celebration almost made me cry! :D

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Hyväksytyksi tulemisen tarve täytetty!


Maanantaina noin 8:30 aamulla puhelin piippaa tekstiviestiä ja pienessä paniikissa tärisevin käsin kaivan sen taskusta, kun vähän aavistelin mitä asiaa se viesti saattaisi koskea. Loput työpäivästä meni riemuidioottihymy naamalla. Samana iltana laitoin hakemuksen KOASille. Tänään oli tullut paksu paperipino postissa ja sähköisessä postissa mua odotti asuntotarjous. Maksoin vakuusmaksun sen enempää pohtimatta, koska rakennus josta solua tarjottiin, oli sama, jossa äiti asusteli reilut 20 vuotta sitten. Eihän siitä voinut kieltäytyä. Kaikki tää kolmessa päivässä ja kuukauden päästä mua odottaa Jyväskylässä asunto, koulu ja kaikki itsenäisen asumisen ilot sekä surut. Vielä en osaa regoida oikein muuten, kun hymisemällä tyytyväisesti aina silloin tällöin, mutta kyllä se riemu tässä vielä repeää! :D

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Kesäkuun...

...onnellisin käännekohta elämässäni on ehdottomasti se, että huhtikuiset kauhuskenaariot mun tulevaisuuden suhteen tuli kumottua, nimittäin pääsin töihin! Se tapahtui työkkärin kautta ja onneksi melko vaivattomasti. Olin vähän huolissani koko laitoksen kanssa asioimisen suhteen kaikkien kauhukertomusten takia. Näyttää taas hetkellisesti siltä, että loppujen lopuksi mä olen aika onnekas ja nyt myös onnellinen pirulainen. Ja tämä on myös se kiiruksen aiheuttaja.

...pahimmat paniikit syntyi kun mietiskelin, että mitä teen elämälläni seuraavan vuoden. Tiedän monia kavereita/ikätovereita, jotka ei oo vielä ihan varmoja siitäkään, että mitä suunnilleen tekevät sitten aikusena ja ne elää ihan rauhallisesti päivä kerrallaan. Ite kehittelen täällä oikein megaluokan kriisiä, kun en osaa päättää että jos pääsen ammattikorkeeseen niin menenkö sinne heti vai lykkäänkö paikkaa vuoden ja yritän kerätä töissä vähän rahaa omilla asumista varten. Muuten en oo järjestelmällinen sitten millään tasolla, mutta mä en vaan osaa antaa mun elämän ajelehtia. Periaatteessa toi tauko opiskelusta vois olla ihan järkevä, että sais vähän sitä rahaa säästöön ja ois hetken ihan rauhassa. Mutku...

...syvällisimmät pohdiskelut kohdistui ihmisiin ja lemmikkikissoihin. En voi ymmärtää miksi joku vaivautuu potemaan huonoa omaatuntoa siksi, että kisumisunsa onkin häikäilemätön raakalainen ja tykkää saalistaa kaikkea päästäisistä pikkulintuihin, eikä välttämättä tapa saalistaan sillä sekunnilla vaan vasta pienen kiduttamisen jälkeen. Se on eläin, eikä sitä kiinnosta muiden eläinten oikeudet helppoon ja kivuttomaan elämään.

...hämmentävin termi on luonnonsuojelu. Miltä sitä luontoa oikein suojellaan? Muuttumiselta? Koska sehän on muuttunut aina. Hölmöä puhua luonnonsuojelusta, kun yritetään epätoivosesti säilyttää kaikki asiat ilmastoa ja eliöitä myöten ennallaan vain siksi, että ihmisen olisi hyvä olla täällä vielä sadan vuoden päästäkin. Ihmistensuojelu olisi paljon todenmukaisempi termi.

...helpoin tapa saada aina niin leppoisalla Miralla keittämään yli: Mene ja luule mua tyhmäksi. Baarissa yksi poika meni minuutin perusteella tekemään sellaisen tulkinnan, että en taida olla mikään tohtori. Minuuttiin mahtui tätä: Oltiin kaverin kanssa hakemassa juotavaa ja se poika vaan pölähti siihen kysymään, että kummat valehtelee enemmän, tytöt vai pojat. Mä en sanonut mitään kun en heti kuullut koko kysymystä kunnolla, mutta kaveri vastas jotain ja sit se poika kysy kaverilta, että onko se yliopistossa. Jotain ne höpisi siinä hetken kun mä vaan seisoin ja odotin juomaani ja välillä virnuilin kun se poika höpisi jotain ihan outoja. Ja sen mun virnuilun perusteella se ilmeisesti päätti että mä olen vähän yksinkertanen. Ja silloin kun se sanoi sen ääneen, teki mieli vähän kysäistä että mennäänkö ulos kahtomaan kuka ei oo tohtori perkele. Läskiksi ja rumaksi saa sanoa, mutta älä nyt helvetissä lähde arvostelemaan tätä huikeaa järjenjuoksuani.

...mukavin ihminen oli eräs ennen täysin tuntematon (eikä nyt kyllä vieläkään mikään hirveän tuttu) mua muutaman vuoden vanhempi tyttö (vai pitäiskö jo opetella puhumaan naisista), joka on asunut ikänsä täällä samassa pienessä paikassa missä minäkin oon asunut ikäni. Jotenkin sitä on luullut että täällä tuntee kaikki, mutta hauska yllätys kun ei tunnekaan. Juteltiin bussissa ja kyseinen henkilö onnistui valamaan muhun uskoa, että mulla olisi hyvät mahkut päästä Jyväskylään opiskeleen ja vaikutti muutenkin kivalta. Tuli semmonen hyvä fiilis, ettei kaikki suomalaiset sittenkään oo semmosia kylmiä ja etäisiä. :D

...työilmapiirin parantajan titteli kuuluu Radio Nostalgialle. Kaikenlaisen nostalgisoimisen ja loistavan musiikin ystävänä sitä arvostaa suuresti kun saa ommella tämmöisten tahdissa: